Minä olin se nuori, joka pyyteli anteeksi olemassaoloaan. Hallitus on jo sahannut tikkaita, joita pitkin nousin, ja sahaa yhä

Istuin lavalla Helsingissä IPS-työhönvalmennuksen loppuseminaarissa entisen toimintaterapeuttini vieressä ja katsoin yli sadan henkilön yleisöä silmiin. Muutama vuosi aiemmin en olisi pystynyt katsomaan silmiin edes häntä…

Sitä ennen istuin vuosia hänen vastaanotollaan katse lattiassa. Itkin usein, enkä pystynyt katsomaan toista ihmistä silmiin. Taustalla oli traumoja, joista en tässä kirjoita sen enempää. Kodin ulkopuolella liikkumista harjoiteltiin myös pitkään.

Kirjoitan tästä nyt, syksyllä 2026, koska samaan aikaan kun minä olen päässyt jaloilleni, Petteri Orpon hallitus on purkanut niitä rakenteita, joiden avulla se tapahtui. Kesäkuussa 2023 aloittanut hallitus on leikannut järjestöiltä, työttömiltä, asumistuesta, kuntoutuksesta ja sosiaali- ja terveyspalveluista. Työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistuksia on perusteltu julkisen talouden vahvistamisella ja työllisyyden kasvattamisella, ja hallituksen tavoitteeksi asetettiin 100 000 uutta työllistä.

Kerron alla, miksi minusta leikkaukset eivät säästä ja miksi lupaus ei ole toteutumassa. Tekstissä on neljänlaista tietoa: toteutuneita tosiasioita, viranomaisten ja tutkijoiden arvioita, omia kokemuksiani ja omia johtopäätöksiäni. Lähteet ovat tekstin lopussa. Johtopäätökset ovat minun.

Kun joku toinen kertoi tarinani

Salon Klubitalon vuoden 2026 Syyslehdessä Ohjaamo Salon palvelukoordinaattori Jenni Piiri kirjoittaa traumatisoituneesta nuoresta, jonka kanssa hän työskenteli vuosia erikoissairaanhoidon toimintaterapeuttina.

Se nuori olin minä.

Piiri kuvaa samaa aikaa omasta näkökulmastaan. Sitten hän jäi toista kertaa hoitovapaalle. Kun hän palasi, sama nuori ilmestyi poliklinikan aulaan, eikä Piiri ollut aluksi varma, oliko kyseessä edes sama ihminen. Hänen mukaansa nuori oli ennen kulkenut olemuksella, joka sanoi ”anteeksi, että olen olemassa”. Nyt hän kantoi itseään ylpeästi, oli sanavalmis ja otti katsekontaktia.

Tarina huipentuu siihen, että nousimme yhdessä lavalle IPS-työhönvalmennuksen loppuseminaarissa Helsingissä. Piiri kuvaa Klubitalolla tapahtunutta muutosta uskomattomaksi ja kirjoittaa sen heijastavan Klubitalon toiminnan merkitystä meille kaikille.

Seminaari pidettiin 29.8.2024 THL:n tiloissa. Paneelin diassa meidät esiteltiin: IPS-asiakas Markus Silvo ja työhönvalmentaja Jenni Piiri, Varsinais-Suomi.

Muutos ei syntynyt tyhjästä. Sen takana olivat vuosien toimintaterapia, Kelan tukema psykoterapia, IPS-työhönvalmennus ja Klubitalo.

Klubitalojen ja hyvinvointialueiden rahoituksesta on jo leikattu, ja leikkaukset jatkuvat. Hallitus kutsuu sitä säästämiseksi. Minun mielestäni se on tikkaiden sahaamista sen alta, joka on vasta kiipeämässä.

Minun polkuni vuosiluvuin

Koska puhutaan rahasta ja tuloksista, kerron oman polkuni niin konkreettisesti kuin pystyn. Päivämäärät ovat omista papereistani: todistuksista, valmennuspalautteesta, työllistymissuunnitelmasta ja hoitokertomuksesta.

Aika	Mitä
2014	Datanomi, Salon seudun ammattiopisto
2015	Uravalmennus Toimeks ja duuniin alle 25-vuotiaille, Salon seudun aikuisopisto
2015–2017	Kuntouttava työtoiminta
tammikuu 2016	Hoitosuhde psykiatrian poliklinikalla alkaa
tammi–huhtikuu 2017	Työkokeilu, Lounea Oy
2019	Tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinto (ICT-asentaja)
lokakuu 2019 – lokakuu 2020	MLL:n NUOTTI-valmennus, toinen ja kolmas jakso
syys–joulukuu 2020	Työkokeilu, Salonjokilaakso
noin 2021 – huhtikuu 2023	Salon Klubitalo: palkkatukityö noin 8 kuukautta, sitten yhteisöavustajana STEA:n rahoittamassa Paikka auki -hankkeessa noin vuoden
kesä 2022 – kesäkuu 2025	Psykoterapia Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena
lokakuu 2023 – helmikuu 2024	Kuntouttava työtoiminta, Wlab
kesäkuu – syyskuu 2024	Työkokeilu, 2M-IT, Service Desk
elokuu 2024	IPS-loppuseminaari THL:llä
syyskuu 2024	Autismikirjon diagnoosi
marraskuu 2024	Työnhakuvelvoite alennettiin neljästä hakemuksesta yhteen kuukaudessa
maaliskuu 2025	Erikoissairaanhoidon hoitosuhde päättyy, koska vointi on kohentunut
2026	Seuratyöntekijä palkkatuella, Salon Vilpas ry

NUOTTI-valmennuksen loppupalautteen mukaan sain sen aikana opintoni päätökseen. Klubitalolla vastasin IT-tuesta henkilökunnalle ja jäsenille.

Klubitalon toiminnanjohtaja Jenni Salakari kirjoitti minusta suosituksessaan: ”Salon Klubitalolla työskennellessään Markus on ollut luotettava ja täsmällinen työntekijä.” Itse kirjoitin samoihin aikoihin muistiinpanoihini, että tunsin itseni ”ensimmäistä kertaa elämässäni omalla työpaikallani omaksi itsekseni, hyväksytyksi, toivotuksi, ja hyödylliseksi”.

2M-IT:n työkokeilusta työllistymissuunnitelmaani kirjattiin, että viihdyin ja sain varmuutta puhelimessa annettavaan IT-tukeen. Palaute oli hyvää, mutta työkokeilua ei jatkettu eikä työsopimusta tehty, vaikka asia otettiin esille.

Olen myös autismikirjolla. Diagnoosi tehtiin syyskuussa 2024 psykologin tutkimusten perusteella. Lisäksi minulla on todettu sosiaalisten tilanteiden pelko. Kelan terapiahakemukseen kirjoitin vuonna 2022: ”Työllistyminen on ollut vaikeaa, koska menen työhaastattelussa lukkoon, enkä pysty kertomaan osaamisestani haastattelijoille.” Toisessa omassa tekstissäni kerroin, että vaikka tiedän, mitä sanoa, en välttämättä saa sanottua muuta kuin perustervehdyksen. Kuvasin tunnetta näin: ”tuntuisi kun kurkussani olisi iso lego palikka”. Samassa tekstissä kirjoitin, että puhumisen vaikeus ”ei tarkoita että olisin muihin verrattuna hitaampi taikka tyhmempi”.

Maaliskuussa 2025 psykiatrian erikoislääkäri kirjasi hoitokertomukseeni, että vointini on kohentunut tulotilanteeseen verrattuna: ”itseluottamus on lisääntynyt, on rohkeampi ja avoimempi, kykenee lähtemään kotoa ulospäin”. Tammikuussa 2016 alkanut hoitosuhteeni psykiatrian poliklinikalla päättyi, ja seuranta siirtyi perusterveydenhuoltoon.

Nykyään työskentelen palkkatuella osa-aikaisena seuratyöntekijänä Salon Vilpas ry:ssä, 25 tuntia viikossa, määräaikaisella sopimuksella vuoden 2026 loppuun. Lisäksi teen verkkosivuja, ylläpitoa ja IT-tukea oman kevytyritykseni Markus Median kautta (avautuu uudessa ikkunassa). Haen koko ajan lisää töitä.

Tämä polku kertoo, mitä voi tapahtua, kun ihmiselle annetaan riittävästi aikaa ja oikeanlaista tukea. Siihen tarvittiin rakenteita, ja juuri niitä on jo purettu ja puretaan yhä.

Mitä Klubitalo oikeasti tekee

Monelle Klubitalo on tuntematon käsite, joten avaan sitä. Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan yhdessä muodostama jäsenyhteisö, joka noudattaa kansainvälistä Fountain House -toimintamallia. Klubitalolla ollaan jäseniä. Päivä on työpainotteinen, ja jokainen osallistuu sen mukaan, mihin sillä hetkellä pystyy.

Talossa tehdään yhdessä esimerkiksi Klubitalon omaa lehteä, jonka syysnumerossa Piirin kirjoitus julkaistiin. Lisää toiminnasta kertoo Suomen Klubitalot (avautuu uudessa ikkunassa).

Salon Klubitalo sijaitsee Asemakadulla, ja sen rahoitus tulee Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta Varhalta, STEA:lta ja Salon kaupungilta. Piiri kirjoittaa, että Salossa kolmannen sektorin verkosto on mielenterveyskuntoutujien kannalta hyvin kapea. Hänen mukaansa kaupungissa ei ole ketään muuta, joka pystyisi tarjoamaan matalan kynnyksen, tavoitteellisen kohtaamispaikan myös niille, jotka eivät ole sairastaneet psyykkisesti vuosikymmeniä. Hän on ohjannut taloon vuosien varrella kymmeniä nuoria ja muistaa vain pari, jotka eivät kiinnittyneet toimintaan.

Piiri nostaa esiin myös Klubitalon työ- ja opintoyksikön, joka ottaa vastaan nuoria, jotka eivät pysty viemään opintojaan loppuun tavallisissa kouluolosuhteissa. Hänen mukaansa tätä työtä ei Salossa vielä tunnisteta riittävästi, ja jos se tunnettaisiin paremmin, Klubitalon nykyiset resurssit eivät riittäisi kysyntään. Samassa lehdessä yksikön ohjaaja Mari Cattell kirjoittaa, että kun tekee mieli heittää hanskat tiskiin, yhteisöstä löytyy joku, joka kannustaa ja auttaa eteenpäin. Lehdessä kerrotaan myös eKlubitalosta, jonka kautta liikuntarajoitteiset jäsenet osallistuvat Teamsissa talokokouksiin, lehtipalavereihin ja luovan kirjoittamisen ryhmään.

Lehden jäsenkyselyssä kysyttiin: mitä tekisit, jos Klubitaloa ei olisi? Vastauksissa mainittiin makaaminen sängyssä koko päivän, kotiin jääminen, yksinäisyyden lisääntyminen, päivärytmin ja arjen merkityksen katoaminen ja se, etteivät virka-asiat, kuten Kela-asiat, etenisi. Joku kirjoitti: ”luultavasti masentuisin”. Klubitalon kehittämispäivän taululle kirjattiin kohtaan ”Mitä ei voi poistaa”: ”Henkilöstöstä ei luovuta, vaikka joutuisimme pitämään Klubitalon tiloja roskakatoksessa.”

Valtakunnallisesti suunta on sama. Suomen Klubitalot ry:n omien lukujen mukaan Klubitaloilla oli vuonna 2024 yhteensä 3 079 aktiivista jäsentä. Heistä 25 prosenttia oli eri tavoin työelämässä ja 18 prosenttia opiskeli. Jäsenkyselyyn vastanneista 48 prosenttia arvioi, että heidän psykiatrisen hoidon tarpeensa oli vähentynyt. Liitto laskee toiminnan yhteiskunnallisen tuoton olleen 6,5-kertainen saatuun rahoitukseen nähden. Kyse on niin sanotusta SROI-laskennasta eli sosiaalisten hyötyjen rahamääräisestä arviosta, ei suoraan valtion kassaan toteutuneesta säästöstä.

Nämä ovat järjestön omia lukuja, ja sanon sen reilusti. Suunta on kuitenkin sama kuin kansainvälisessä tutkimuksessa: vuonna 2018 julkaistu järjestelmällinen katsaus Klubitalo-mallista (McKay ym.) löysi näyttöä mallin hyödyistä työllistymisessä, sairaalajaksojen vähentämisessä ja elämänlaadussa. Tutkimuspohja ei silti ole aukoton, ja katsauksessa on nostettu esiin tutkimusten menetelmällisiä rajoitteita.

Mistä leikataan

Kokosin tähän ne leikkaukset, jotka osuvat suoraan minunlaisiini ihmisiin.

Järjestöt ja Klubitalot

Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö SOSTEn kesäkuussa 2026 julkaisemien lukujen mukaan sote-järjestöille jaettiin STEA-avustuksia vuonna 2024 yhteensä 384 miljoonaa euroa. Vuonna 2025 summa oli noin 303 miljoonaa ja vuonna 2026 noin 274 miljoonaa. Vuoden 2027 rahoitustasoksi on esitetty noin 190 miljoonaa euroa, eli noin 84 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna ja noin puolet vuoden 2024 tasosta.

Huhtikuun 2026 kehysriihessä hallitus päätti SOSTEn mukaan 25 miljoonan euron vuosittaisesta rahoituksesta, joka ohjataan sote-järjestöille hyvinvointialueiden kautta. SOSTE on vaatinut hallitusta perumaan vuoden 2027 leikkauksesta 50 miljoonaa euroa.

Suomen Klubitalot ry:n mukaan Klubitalojen rahoituksesta noin puolet on tullut STEA:lta, ja liitto on varoittanut, että osa taloista joutuu sulkemaan ovensa. Mielenterveyden keskusliitto kertoi syyskuussa 2026 varautuvansa avustusleikkauksiin henkilöstövähennyksillä, määräaikaisuuksien päättämisellä ja työsopimusten ehtojen muutoksilla, jotka koskevat lähes puolta sen henkilöstöstä.

Salon Klubitalon toiminnanjohtaja Jenni Salakari kirjoittaa Syyslehdessä, että järjestömaailma elää poikkeuksellisen haastavaa ja epävarmaa aikaa ja että yksi johtajien tärkeimmistä tehtävistä on nyt tehdä kaikkensa, jotta jäsenillä olisi oma Klubitalo myös tulevaisuudessa.

Minulle tämä on henkilökohtaista myös toista kautta. Paikka auki -tehtävä, jossa olin Klubitalolla kevääseen 2023, rahoitettiin STEA:n avustuksella, ja se oli suunnattu vaikeasti työllistyville nuorille. Kun STEA-avustusten kokonaisrahoitus laskee vuoden 2024 noin 384 miljoonasta vuoden 2027 suunniteltuun noin 190 miljoonaan, pelkään, että ensimmäisinä katoavat juuri tällaiset tehtävät: työpaikat, joissa ihminen saa ensimmäisen kosketuksen työelämään turvallisessa ympäristössä.

Klubitalo on minulle myös tulevaisuutta. Hoitajani kirjasi lokakuussa 2026 käyntimerkintään, että palkkatuettu työni jatkuu vuoden loppuun ja että sen jälkeen aion alkaa taas käydä Klubitalolla. Jos Klubitalo joutuu leikkausten takia supistamaan toimintaansa tai sulkemaan ovensa, minulla ei ole paikkaa, johon palata.

Piirin mukaan erikoissairaanhoidon kasvava paine pakottaa pitämään hoitosuhteet lyhyinä, eikä perusterveydenhuolto pysty rakentamaan ympäristöä, joka konkreettisesti veisi ihmistä kohti työtä tai opintoja. Juuri tähän rakoon järjestöt ovat asettuneet. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Kirjoitin vuonna 2022 Kelan terapiahakemukseeni: ”Julkisella puolella hoitavan tahon henkilökunta on vaihtunut useasti.”

Työttömyysturva ja toimeentulotuki

Työttömyysturvan lapsikorotukset ja soviteltuun päivärahaan liittynyt 300 euron suojaosa poistettiin 1.4.2024. Aikuiskoulutustuki lakkautettiin 1.8.2024, ja ansiopäiväraha porrastettiin 2.9.2024 alkaen. Omavastuuaika piteni vuoden 2024 alussa viidestä seitsemään päivään.

Syyskuusta 2024 palkansaajan työssäoloehtoon on vaadittu 12 työssäoloehtokuukautta, eikä palkkatuettu työ pääsääntöisesti enää kerrytä työssäoloehtoa. Poikkeus koskee alentuneesti työkykyisiä ja yli 60-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä, ja heilläkin ehto alkaa kertyä vasta kymmenen kuukauden työskentelyn jälkeen.

Suojaosan poisto on minusta erityisen kummallinen päätös hallitukselta, joka sanoo haluavansa ihmiset töihin. Suojaosa salli ansaita pieniä summia keikka- ja osa-aikatyöstä ilman, että tuki pieneni heti. Se teki pienestä työstä kannattavaa ihmiselle, joka on vasta palaamassa työelämään. Samoin minusta on ristiriitaista, että palkkatuettu työ, jonka tarkoitus on auttaa vaikeasti työllistyviä töihin, ei pääsääntöisesti enää kerrytä oikeutta ansioturvaan.

Useiden Kelan etuuksien indeksikorotukset jäädytettiin vuosiksi 2024–2027, ja asumistuessa jäädytys koskee hyväksyttäviä enimmäisasumismenoja. Asumistuesta on lisäksi poistettu ansiotulojen suojaosa. Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha lakkautettiin, ja 1.5.2026 alkaen niiden tilalla on ollut yleistuki.

Myös toimeentulotukea on kiristetty. Kelan mukaan kaikkien aikuisten perusosaa leikattiin maaliskuusta 2026 noin 2–3 prosenttia, ja samalla poistui 150 euron ansiotulovähennys, joka oli jättänyt osan pienistä työtuloista huomioimatta.

Kuntoutus ja palvelut

Marraskuussa 2025 sosiaali- ja terveysministeriö arvioi Ylelle, ettei kuntouttavaa työtoimintaa voi siirtää kunnille nykymuodossaan. Syyskuussa 2025 toiminnassa oli mukana noin 12 200 pitkäaikaistyötöntä. Talentian mukaan huhtikuun 2026 kehysriihessä linjattu muutos säästäisi 12,5 miljoonaa euroa. Hallitus antoi 21.9.2026 eduskunnalle esityksen HE 180/2026, jossa ehdotetaan kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain kumoamista.

Tilalle sosiaalihuoltolakiin tulisi uusi työ- ja toimintakyvyn sekä osallisuuden tuki, ja työllisyysviranomaiset voisivat rahoittaa järjestöjen toimintaa pitkäaikaistyöttömille uudella avustuksella. Muutokset tulisivat voimaan pääosin 1.7.2027. Esitys on eduskunnan käsittelyssä. Samassa kehysriihessä hallitus kaavaili Ylen mukaan sosiaali- ja terveyspalveluihin 240 miljoonan euron säästöjä.

TE-palvelut siirtyivät kunnille vuoden 2025 alussa. Kuntaliitto arvioi huhtikuussa 2026, että uudistuksen lisälasku ylittää valtion kompensaation 300–400 miljoonalla eurolla, kun mukaan lasketaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen rahoitusvastuut. Sama kunta, jonka pitäisi tukea Ohjaamoja, nuorisotyötä ja Klubitaloa, maksaa yhä suuremman osan työttömyyden laskusta. Minun mielestäni se lisää painetta leikata juuri tällaisista palveluista.

Sama ratkaisumalli, yhä uudelleen

Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja samaa ratkaisumallia tarjotaan yhä uudelleen, ja siitä, että työttömyyttä ei ratkaista laskemalla hakemuksia. Olen myös ottanut julkisesti kantaa omaan aktivointisuunnitelmaani, jota en periaatteesta hyväksynyt. Myöhemmin hyväksymättä jättäminen kirjattiin kieltäytymiseksi, ja kirjoitin siitä erikseen.

Aktivointia on tutkittu Suomessa pitkään, vaikka alla mainitut tutkimukset eivät yksin ratkaise nykyisten velvoitteiden vaikuttavuutta. Vuonna 2008 julkaistussa rekisteritutkimuksessa aktivointisuunnitelman saaneet olivat valikoituneet vaikeimmin työllistyvien joukosta niin vahvasti, että he työllistyivät heikommin kuin vertailuryhmä, eikä työllistämistavoitteita tutkimuksen perusteella saavutettu.

Jyväskylän yliopistossa tehdyssä 58 henkilön pro gradu -aineistossa vain noin 14 prosenttia vaikutti saavuttaneen aktivoinnin avulla elämässään hyvän kehän viiden ja puolen vuoden seurannassa.

Minun mielestäni ongelma on taustaoletuksessa. Aktivointipolitiikkaa on kritisoitu siitä, että se olettaa työttömyyden johtuvan pikemminkin työttömistä yksilöistä kuin työpaikkojen puutteesta. Kun Suomen työttömyys oli Eurostatin elokuun 2026 vertailussa EU:n korkein, oletus tuntuu vähintäänkin oudolta.

Velvoitteita ja hakemuskiintiöitä lisätään, ja samaan aikaan leikataan palveluista, jotka oikeasti toimivat, kuten Klubitaloista ja kuntoutuksesta. IPS ja Klubitalo eivät laskeneet hakemuksiani. Ne uskoivat, että pystyn, ja antoivat aikaa todistaa se.

Omissa papereissani näkyy, että järjestelmä osaa myös joustaa, kun se haluaa. Marraskuussa 2024 hyväksytyssä työllistymissuunnitelmassani työnhakuvelvoite alennettiin neljästä haettavasta työpaikasta yhteen kuukaudessa. Syyksi kirjattiin kuntoutuksen jatkuminen ja työhistorian vähyys.

Miltä velvoitteet näyttävät käytännössä, sen voi lukea omasta potilaskertomuksestani. Hoitajani kirjasi käynnistäni 8.10.2026, tulosyynä ahdistuneisuus, seuraavasti:

Hyvin turhautunut työllisyyspalveluiden toimintaan, etenkin työnhakuvelvoitteeseen. Kokee äärimmäisen turhauttavaksi hakea työtä mitä ei voi saada tai tämä työ ei itselle sopiva. Kieltävät vastaukset latistaa mielialaa ja itsetuntoa.

Mielipiteeni siitä on tämä: kun järjestelmä, jonka pitäisi tukea työllistymistä, kuormittaa ihmistä niin paljon, että asiasta puhutaan mielenterveyden vastaanotolla, se toimii omaa tavoitettaan vastaan. Hyvinvointialue hoitaa sitä ahdistusta, jota työllisyyspalveluiden velvoitteet tuottavat, ja molemmat maksetaan julkisista varoista.

Vuonna 2022 kirjoitin muistiinpanoihini yhden pelkoni näin: ”Minut kohdataan ongelmana, ei avuntarvitsijana.” Kun luen nyt rinnakkain Kela-hakemukseni vuodelta 2022, työllistymissuunnitelman vuodelta 2024 ja hoitajan merkinnän vuodelta 2026, ne kertovat minun mielestäni samaa tarinaa. Järjestelmä tietää, mikä minulle on vaikeaa, ja mittaa silti hakemuksia.

Kuka maksaa ja kuka hyötyy

Hallitus on puhunut talkoista, joihin kaikkien on osallistuttava. Luvut kertovat, kenen talkoista on kyse.

Tutkimuslaitos Laboren tutkijat Merja Kauhanen ja Milla Nyyssölä arvioivat elokuussa 2026 julkaistussa Eriarvoisuuden tila Suomessa 2026 -teoksessa mikrosimuloinnilla, miten hallituksen sosiaaliturva- ja veromuutokset vaikuttavat tuloihin. Ylen mukaan väestön pienituloisimman viiden prosentin käytettävissä olevat tulot pienenevät keskimäärin 828 euroa vuodessa, noin seitsemän prosenttia. Hyvätuloisimman viiden prosentin tulot kasvavat keskimäärin 2 137 eurolla, lähinnä tuloveron kevennysten vuoksi.

Pienituloisia on laskelman mukaan lähes 100 000 enemmän kuin ilman hallituksen muutoksia, ja pienituloisissa talouksissa asuvia lapsia vajaat 26 000 enemmän. Teoksen julkaisi SDP:hen kytkeytyvä Kalevi Sorsa -säätiö, joten joku voi kyseenalaistaa sen. THL arvioi kuitenkin jo elokuussa 2025 samaan suuntaan: sen mukaan sosiaaliturvaleikkaukset sysäävät noin 27 000 lasta pienituloisuusrajan alle, kaksi kertaa aiempaa arviota enemmän.

Samaan aikaan ylin marginaaliveroaste laski vuoden 2026 alusta noin 59 prosentista noin 52 prosenttiin. Lain ehdot täyttävien ulkomailta tulevien avainhenkilöiden lähdevero laski 32 prosentista 25 prosenttiin. Lisäksi hallitus esittää esityksessään HE 151/2026 yhteisöveron alentamista vuoden 2027 alusta 20 prosentista 18 prosenttiin. Esityksen mukaan se pienentäisi yhteisöveron tuottoa staattisesti arvioiden noin 841 miljoonaa euroa vuodessa. Verkkouutisten mukaan lakiesityksen luonnoksessa arvioitiin, että pitkällä aikavälillä noin 34–46 prosenttia kevennyksestä rahoittaisi itsensä.

Asetetaan luvut rinnakkain, vaikka ne ovat erilaisia suureita: STEA-avustukset ovat budjettimenoja, yhteisöveron hinta on verotuloarvio. STEA-avustusten vuotuinen taso laskee vuodesta 2024 vuoteen 2027 noin 194 miljoonaa euroa. Yhteisöveron alennuksen staattinen hinta on yli nelinkertainen, ja vaikka osa palaisi takaisin talouden kasvuna, nettohintakin olisi yli kaksinkertainen.

Kuntouttavan työtoiminnan uudistuksella tavoiteltu 12,5 miljoonan euron säästö on noin puolitoista prosenttia yhteisöveron alennuksen staattisesta hinnasta.

Minun mielestäni kyse on arvovalinnasta: kenen pussista otetaan ja kenen pussiin annetaan. Hallitus olisi voinut tehdä toisin. Se valitsi näin.

Google, 13 miljardia ja kenen ehdoilla

Google ilmoitti 9.9.2026 investoivansa Suomeen vuosina 2027–2028 vähintään 13 miljardia euroa. Uudet datakeskukset tulevat Muhokselle, Kajaaniin ja Vaalaan, ja Haminan keskusta laajennetaan. Pääministeri Orpo oli kehunut jo vuonna 2024 Haminan edellistä laajennusta ”erittäin hienoksi uutiseksi Suomelle ja suomalaisille”.

Työpaikoista on monenlaisia lukuja, ja ne kannattaa pitää erillään. Haminan kampus työllistää noin 400 ihmistä kokoaikaisesti ja urakoitsijoina, ja edellisen miljardin euron laajennuksen kerrottiin tuovan noin 100 uutta kokoaikaista työpaikkaa. Paikallisista arvioista Muhoksen kunnanhallituksen puheenjohtaja Tapani Ervasti arvioi ylläpitovaiheen työpaikoiksi jopa tuhat ja Vaalan kunnanjohtaja Minna Kärkkäinen Vaalan suoriksi työpaikoiksi noin 400.

Googlen oman arvion mukaan rakentamisvaihe tukisi yli 37 000 työpaikkaa koko maassa, joista noin 16 000 rakentamisessa, ja valmiit keskukset tukisivat vuosittain noin 7 000 työpaikkaa.

Nämä ovat arvioita ja mallinnuksia, eivät sitoumuksia. Minun mielestäni datakeskukset ovat silti pääomavaltaisia: miljardeja betoniin, sähköön ja palvelimiin, mutta suhteessa vähän pysyviä työpaikkoja.

Datakeskusten sähkö kuului vuosia alempaan sähköveroluokkaan II, jossa vero oli 0,05 senttiä kilowattitunnilta. Hallitus nosti sen 1.7.2026 alkaen yleiseen luokkaan, 2,24 senttiin. Kun hallitus hyväksyi verotuen poiston, MTV kertoi, että tilalle valmisteltiin korvaavaa tukea, ja samalla pohdittiin, jättäisikö Google veronkiristyksen takia investointinsa Kajaaniin ja Muhokseen tekemättä. Valmisteltu veronpalautusmalli olisi maksanut enintään 30 miljoonaa euroa vuodessa. Suomen Uutisten mukaan hallitus päätti syksyn 2026 budjettiriihessä, ettei tukea oteta käyttöön.

Sanon reiluuden nimissä suoraan, että tämä hallitus lopulta poisti datakeskusten verohelpotuksen. Järjestys kertoo silti jotain: monikansallisen yhtiön investointien vuoksi hallitus valmisteli erillistä tukimallia. Klubitalojen jäsenet, työttömät ja kuntoutujat kuulivat leikkauksistaan kehysriihen tiedotustilaisuudesta, eikä heille valmisteltu korvaavaa tukimallia.

Sitten maastossa. Yle kertoi lokakuussa 2026, että Google on kaatanut Muhokselta noin 330 hehtaaria ja Kajaanista vajaat 200 hehtaaria metsää, vaikka ympäristövaikutusten arviointi on kesken, kaavoista on valitettu eikä rakentamislupia ole. Lupa- ja valvontavirasto määräsi ympäristöä merkittävästi muuttavat valmistelutyöt keskeytettäviksi YVA-menettelyjen ajaksi, ja poliisi on aloittanut Muhoksen työmaasta esiselvityksen.

Ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen arvioi Ylelle, että Google on rikkonut YVA-menettelyä koskevaa lakia. Google sanoi toimineensa vilpittömin aikein metsälain nojalla ja kertoi istuttavansa Muhokselle puuta 130 hehtaarin alueelle. Googlen Suomen maajohtaja Antti Järvinen pyysi 13.10.2026 hakkuita julkisesti anteeksi (avautuu uudessa ikkunassa).

(Tämä YouTube-video ei ole oikea Antti Järvisen anteeksipyyntö, vaan kuvaus siitä, mitä se mielestäni oli)

Minulta on vaadittu aktivointisuunnitelmia, työnhakuvelvoitteiden täyttämistä ja selvityksiä, ja jos laiminlyön sitovan velvoitteen ilman pätevää syytä, seurauksena voi olla karenssi. Juridisesti nämä ovat eri prosesseja, mutta minun mielestäni vertaus kertoo jotain siitä, kenelle säännöt Suomessa on kirjoitettu.

En väitä, että kukaan ministeri pistäisi Googlen rahoja omaan taskuunsa. Siitä ei ole näyttöä, enkä esitä sellaista. Väitän, että politiikan suunta on selvä: suurille yrityksille ja hyvätuloisille joustetaan ja kevennetään, heikoimmilta leikataan ja vaaditaan.

Kirjoitin Googlesta aiemmin satiirisen julkaisun. Osa siitä sopii tähän sellaisenaan:

Aah, kyllä. Google on ihmiskunnan paras ystävä. Se ei ole vain hakukone, vaan lämmin henkinen koti, joka ymmärtää meitä paremmin kuin me itse. Ja mikäs sen parempi tapa osoittaa tätä syvää ystävyyttä kuin luovuttaa puolet maaseudustamme ja sähköverkostamme tämän digitaalisen toverin käyttöön? (…)
Saimme valtavan, harmaan betonielementtikuution keskelle kaunista suomalaista luontoa. Saamme kuunnella laitetuulettimien tasaista, rauhoittavaa huminaa. (…) Kun tavallinen kansalainen pähkäilee talvella pörssisähkön hinnan ja saunavuoronsa kanssa, voi aina lämmittää mieltään ajattelemalla, että jossain Haminassa tai Kajaanissa tuhannet palvelimet käyvät punaisina, jotta joku maailman toisella puolella voi generoida AI-kuvan kissasta astronauttipuvussa. (…)
Google on kaverimme. Se vie meiltä sähkön, veden ja tontit, mutta antaa tilalle kohdennettuja mainoksia ja tunteen siitä, että olemme osana jotain suurempaa. Kiitos ystävyydestä!

Satiiri liioittelee tarkoituksella, joten reiluuden nimissä: toukokuussa 2024 Google ilmoitti antavansa Haminan datakeskuksen hukkalämmön maksutta Haminan Energialle. Lämmön arvioitiin kattavan noin 80 prosenttia Haminan kaukolämmön tarpeesta. Se on minusta hyvä asia. Satiirini kysymys on silti voimassa: kenen ehdoilla Suomen sähkö, maa ja metsät otetaan käyttöön, ja kuka saa neuvotella?

Kun lupaus ja todellisuus eivät kohtaa

Pääministeri Orpo sanoi eduskunnalle 21.6.2023: ”Tavoitteemme on, että Suomessa on vaalikauden loppuun mennessä 100 000 uutta työllistä.” Ajatus oli, että kun työttömän tukea pienennetään ja ehtoja kiristetään, työtä otetaan nopeammin vastaan ja syntyy uusia työllisiä.

Mitä tapahtui? Tilastokeskuksen mukaan työttömyysasteen trendi oli elokuussa 2023 7,2 prosenttia. Syyskuussa 2026 trendi oli 10,5 prosenttia, ja työllisiä oli 11 000 vähemmän ja työttömiä 39 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Eurostatin mukaan Suomen työttömyys oli elokuussa 2026 10,3 prosenttia, EU:n korkein. Nuorten eli 15–24-vuotiaiden työttömyysasteen trendi oli elokuussa 22,7 prosenttia, ja pitkäaikaistyöttömiä oli elokuussa 11 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Työ- ja elinkeinoministeriön marraskuun 2025 ennusteen mukaan työllisiä olisi vuonna 2027 noin 2 637 000, kun hallituksen aloitusvuonna 2023 heitä oli keskimäärin 2 628 000, eli lisäystä noin 9 000. Kevään 2026 ennusteessa työttömyysasteen arvioitiin olevan vielä vuonna 2027 noin 9,8 prosenttia. Kokoomuksen varapuheenjohtaja Karoliina Partanen myönsi A-studiossa tammikuussa 2026, ettei tavoitetta saavuteta tällä vaalikaudella.

Työministeri Matias Marttinen sanoi pian sen jälkeen Ylelle, ettei hallitus luovu tavoitteesta. Tavoitteen tueksi on esitetty laskennallista, niin sanottua päätösperäistä työllisyysvaikutusta: valtiovarainministeriö arvioi hallituksen uudistusten voivan lisätä työllisyyttä keskipitkällä aikavälillä yli 90 000 hengellä.

Tämä on se kohta, jossa kirjoitan mielipiteeni suoraan. Lupaus oli 100 000 uutta työllistä vaalikauden loppuun mennessä. Ennusteet näyttävät murto-osaa siitä, ja työttömyys on noussut. Kun tavoitteen toteutumattomuus kävi selväksi, puhe siirtyi laskennallisiin vaikutuksiin. Jos minä täyttäisin työnhakuraportin samalla logiikalla, sitä tuskin hyväksyttäisiin.

Miksi nämä voivat olla näennäissäästöjä

Lasketaan vielä rahassa, koska se näyttää olevan kieli, jota päättäjät kuuntelevat…

Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi vuonna 2025, että yhden koko työiän työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävän nuoren menetetty tuotanto on nykyarvona noin 1,2 miljoonaa euroa. Virasto kutsuu arviota itse hyvin karkeaksi.

Eläketurvakeskuksen mukaan mielenterveyssyistä siirtyi vuonna 2024 työkyvyttömyyseläkkeelle vajaat 5 500 ihmistä. ETK:n tammikuussa 2026 julkaistun tutkimuksen mukaan vuosina 2020–2022 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä alle 30-vuotiaista 85 prosentilla eläke alkoi mielenterveyden häiriöiden perusteella. OECD:n ja EU:n Health at a Glance: Europe 2018 -raportin mukaan mielenterveysongelmien kustannukset Suomessa olivat vuonna 2015 noin 11 miljardia euroa eli 5,3 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Porvoon Klubitalo viittaa RAY:n arviointitutkimukseen vuodelta 2009, jonka mukaan kahden psykiatrisen vuodeosastopaikan vuosikustannus vastaa yhden Klubitalon koko toiminnan vuosikuluja.

Entä IPS? Kuuden alueellisen IPS-hankkeen yhteisen loppuraportin (toukokuu 2025) mukaan vuosina 2023–2024 valmennukseen osallistuneista 38 prosenttia työllistyi avoimille työmarkkinoille, ilman palkkatukea 21 prosenttia. Avoimille työmarkkinoille työllistyi 159 ihmistä, ja 152 ohjautui opintoihin, työkokeiluun tai muuhun työelämään valmistavaan toimintaan. Minä olin yksi Varsinais-Suomen IPS-asiakkaista.

Piiri kirjoittaa, että on taloudellisesti merkittävää, kun nuori saa opintonsa päätökseen. Minä tein sen. Teen töitä seuratyöntekijänä, pyöritän omaa kevytyritystäni ja maksan veroja. Erikoissairaanhoidon hoitosuhteeni kesti tammikuusta 2016 maaliskuuhun 2025 ja päättyi, koska vointini oli kohentunut. Sitä, mitä olisi tapahtunut ilman tukea, ei voi laskea. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että lasku olisi tullut työkyvyttömyyseläkkeenä, osastojaksoina ja toimeentulotukena, ja pidän omaa polkuani myös taloudellisena hyötynä.

Jos palvelujen heikkeneminen lisää kalliimpien palvelujen tai työkyvyttömyyden riskiä, osa budjettisäästöstä siirtyy muualle julkiseen talouteen. Minun mielestäni silloin kyse on kirjanpidosta, jossa kulut siirretään valtion budjetista hyvinvointialueelle, Kelalle, eläkejärjestelmälle ja tulevaisuuteen. Valtion rivillä näyttää hyvältä. Kokonaisuudessa ei välttämättä.

Mikä on arvoni ihmisenä?

Tämä osio on minun ajatuksiani. Kirjoitin ne alun perin omiin muistiinpanoihini.

Määritelläänkö arvoni ihmisenä tässä yhteiskunnassa yksinomaan sen perusteella, kuinka paljon olen työskennellyt ja kuinka paljon jatkan työskentelyä? Vaikka olisin tehnyt kaiken, mihin kykenen, ja kaiken, mitä osaan tehdä?

Olemmeko me työttömät ja osa-aikatyöntekijät kaikki vain laiskoja luusereita verrattuna ”oikeisiin” kokopäiväisiin työntekijöihin? Siltä se tuntuu, kun meitä kohdellaan ylenkatseisesti heti, kun olemme työttömiä tai teemme vain satunnaisia pikkutöitä siellä täällä. Arvo mitataan suorituskyvyn perusteella, ja mittari on kaikille sama yksilöllisistä olosuhteista riippumatta, ehkä pienin vaihteluin.

Osa-aikatyötä tekevät näkevät tämän nyt myös laissa. Ennen vuotta 2026 osa-aikatyötä tekevän piti hakea yhtä työmahdollisuutta kolmen kuukauden aikana. Vuoden 2026 alusta velvollisuus on lähtökohtaisesti sama kuin muillakin työnhakijoilla: neljä haettua työmahdollisuutta kuukaudessa, ellei sitä ole alennettu tai poistettu.

Helmikuusta 2026 Kela on voinut vaatia toimeentulotukea saavaa, alle 30 tuntia viikossa työskentelevää ilmoittautumaan kokoaikatyön hakijaksi, ja tuen perusosaa voidaan alentaa työttömyysturvan karenssin perusteella.

Teen töitä 25 tuntia viikossa, ja silti minun pitää todistaa hakevani töitä. Kirjoitin siitä heinäkuussa 2026 tekstissä Kun olen jo töissä, mutta minun pitää silti todistaa hakevani töitä.

Voisiko joku myös selittää, mikä on tämän holhoamisen tarkoitus? Oikeiksi vastauksiksi eivät kelpaa ”se auttaa työttömiä takaisin jaloilleen” tai ”laiskat ihmiset menevät töihin, jos heidät pakotetaan”. Minun mielestäni kasvava työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys eivät tue kumpaakaan vastausta.

Hallitusohjelman nimi on Vahva ja välittävä Suomi. Minun mielestäni välittäminen näyttäisi erilaiselta.

Voisinko elää elämääni ilman, että minun täytyy stressata siitä, milloin ja kuinka paljon teen töitä, tai siitä, teenkö töitä lainkaan, vain jotta voisin osallistua elämään?

Mitä pitäisi tehdä

842143772_17977013136133672_3757328101345947458_n (1).jpg

Tämä osio on minun näkemykseni.

Ehdotan perustuloa. Suomessa sitä on jo kokeiltu. Kela maksoi vuosina 2017–2018 kahdelle tuhannelle satunnaisesti valitulle 25–58-vuotiaalle työttömälle 560 euroa kuukaudessa ilman ehtoja ja ilman, että työtulot pienensivät sitä. Kelan loppuarvion mukaan perustuloa saaneet olivat arviointijaksolla töissä keskimäärin kuusi päivää enemmän kuin vertailuryhmä, ja heidän koettu hyvinvointinsa oli parempaa.

Työllisyysvaikutukset jäivät kokonaisuutena vähäisiksi, ja tutkijoiden mukaan tulkintaa vaikeutti samaan aikaan käyttöön otettu aktiivimalli. Kokeilussa ei siis havaittu, että ehdoton tuki olisi vähentänyt työntekoa. Minulle se kertoo, että ihmistä ei tarvitse pakottaa töihin, jotta hän haluaisi tehdä töitä.

Toinen ehdotukseni koskee päättäjiä itseään. Minun mielestäni ne, jotka päättävät työttömien tuista ja velvoitteista, voisivat itse siirtyä samojen tukien ja ehtojen piiriin kuin kansalaisetkin. Jos päättäjä joutuisi itse elämään yleistuella, hakemaan töitä, joita ei voi saada, ja pelkäämään karenssia, uskon että päätökset näyttäisivät erilaisilta.

Lopuksi: älä sahaa tikkaita

Salon Klubitalon lehdessä viitataan tämän vuoden nuorisobarometriin. Sen mukaan nuorten usko tulevaisuuteen on heikentynyt, ja moni kokee turvattomuutta ja irrallisuutta. Minä tiedän, miltä se tuntuu. Tiedän myös, että siitä voi nousta. Siihen tarvitaan ihmisiä, aikaa ja paikkoja, jotka eivät katoa seuraavassa kehysriihessä.

Kirjoitin aiemmin otsikolla Älä leikkaa turvaverkkoani. Sanon nyt saman suoremmin. Turvaverkko on investointi, ja minä olen sen tuotto.

Jos olet päättäjä, pyydän sinua laskemaan leikkauksesi loppuun asti ennen kuin painat nappia. Jos olet äänestäjä, muista kevään 2027 eduskuntavaaleissa, kuka lupasi 100 000 työllistä ja mitä oikeasti saimme. Ja jos tunnet jonkun, joka pyytelee anteeksi olemassaoloaan, vie hänet Klubitalolle, Ohjaamoon tai mihin tahansa paikkaan, jossa joku kuuntelee häntä. Puolusta niitä paikkoja ääneen niin kauan kuin niitä vielä on!

Minä olin lavalla Helsingissä. Toivon, ettei se jää viimeiseksi kerraksi, kun joku kaltaiseni pääsee sinne!

Kiitos kiitos KIITOOS!

Kiitos vielä Jenni Piirille (ja muille monelle Jenni-nimisille mukana olleille!) sekä Salon Klubitalon Syyslehdelle 2026 luvasta kertoa tarinastani heidän kirjoituksensa pohjalta. Lämmin kiitos myös kaikille muille taustalla vaikuttaneille henkilöille, joita ei tässä erikseen nimetä. Kiitos myös lukemisesta ja tätä julkaisua saa vapaasti jakaa eteenpäin!

Joskus availen tunteitani myös täällä; https://www.threads.com/@markussilvo (avautuu uudessa ikkunassa)

Instagramikin löytyy: https://www.instagram.com/markussilvo/ (avautuu uudessa ikkunassa)

Lähteet

Omat aineistot: Salon Klubitalon Syyslehti 2026 (avautuu uudessa ikkunassa) (Jenni Piiri: Julkiset palvelut tarvitsevat rinnalleen yhteisöjä; Jenni Salakari: Klubitalo voi juuri niin hyvin kuin sen johtaja voi; Otteita kehittämispäivästä; Mitä tekisit jos Klubitaloa ei olisi?; Mari Cattell: Yhdessä opinnot etenevät; Kikka ja Mirva: Meille eKlubitalo on tärkeä), NUOTTI-valmennuksen kuntoutuspalaute (2020), Kela-hakemuksen teksti ja muistiinpanot (2022), Jenni Salakarin suosituskirje, työllistymissuunnitelma (11/2024), hoitokertomus (3/2025) ja hoitajan käyntimerkintä (10/2026). Kuvat: oma arkisto/kuvakaappaukset, unsplash.com, salonklubitalo.fi, kela, yle ja yms.

Lait, hallituksen esitykset ja viranomaiset:

Tutkimus:

Alkuperäiset toimijat ja järjestöt:

Uutiset: