Pitkäaikaistyöttömyys jatkaa nousuaan Suomessa. Työmarkkinatorin mukaan toukokuussa pitkäaikaistyöttömiä oli 139 900, eli 17 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Yli kaksi vuotta työttömänä olleita oli 73 800, kasvua 25 prosenttia. Samaan aikaan työttömiä työnhakijoita oli yhteensä 325 300, mikä on 6 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin toukokuussa 33 900, eli 34 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Aiheeseen liittyviä kirjoituksiani:
Työttömyyttä ei ratkaista laskemalla hakemuksia
Kun olen jo töissä, mutta minun pitää silti todistaa hakevani töitä
Nuo luvut kertovat aika suoraan sen, mikä järjestelmässä mättää: ongelma ei ole se, että työtön ei muka yrittäisi. Ongelma on se, että työtä ei yksinkertaisesti ole riittävästi, tai sitä ei ole sellaisessa muodossa, johon ihmiset pääsevät kiinni.
Silti keskustelua käydään edelleen liian usein kuin kyse olisi vain yksilön asenteesta. Hae enemmän. Ole aktiivisempi. Päivitä suunnitelmaa. Osallistu ryhmään. Sovi uusi keskusteluaika. Kaikki tämä voi näyttää paperilla toiminnalta, mutta ei vielä tarkoita työllistymistä.
Jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja pitkäaikaistyöttömyys kasvaa samaan aikaan, ei ongelmaa ratkaista sillä, että työttömälle lisätään velvoitteita ja seurantalomakkeita.
Erityisen turhauttavaa on se, että järjestelmä kyllä vaatii toimintaa, mutta tarjoaa usein hyvin vähän oikeasti konkreettista apua. Jos työpaikkoja ei ole, pitäisi puhua siitä, miten työpaikkoja syntyy, miten osaamista kohdistetaan uudelleen ja miten ihmiset pääsevät kiinni oikeisiin mahdollisuuksiin. Pelkkä velvoite ei ole ratkaisu. Se on korkeintaan tapa ylläpitää järjestelmää, ei korjata sitä.
Pitkäaikaistyöttömyys on myös hidas ja kuluttava ilmiö. Kun työttömyys pitkittyy, ongelma ei ole enää vain työn puute. Mukaan tulee osaamisen vanhenemista, epävarmuutta, uupumusta ja tunne siitä, että oma elämä on jatkuvan hallinnan kohteena. Siksi työllisyyspolitiikan pitäisi olla muutakin kuin kontrollia. Sen pitäisi olla tukea, joka oikeasti vie eteenpäin.
Nyt suunta näyttää liian usein päinvastaiselta. Työttömyys kasvaa, paikkoja on vähemmän, ja samaan aikaan odotetaan, että ihminen jaksaa toimia kuin ongelmaa ei olisi. Se ei ole tehokasta politiikkaa. Se on lähinnä järjestelmä, joka pyörii omalla painollaan.
Jos tavoitteena on työllistyminen, silloin myös keinot pitää mitata sen mukaan. Ei sen mukaan, kuinka monta hakemusta on lähetetty, vaan sen mukaan, syntyykö niistä oikeita työpaikkoja, osaamista ja siirtymiä pois työttömyydestä. Muuten lopputulos on sama kuin nyt: enemmän velvoitteita, vähemmän ratkaisuja.
Lähde:
https://tyomarkkinatori.fi/uutiset/pitkaaikaistyottomyys-jatkaa-nousuaan
Photo by Markus Winkler on Unsplash





Kommentit
0Kommentit Disquksesta. Ladataan vasta kun avaat ne.