Tällä viikolla sain puhelun työllisyyspalveluista. Aiheena oli aktivointisuunnitelmani päivitys, ja puhelu oli sävyltään ihan asiallinen. Virkailija oli oikeasti avulias: hän tarjosi työhönvalmennusaikaa, kertoi duunipisteestä ja lupasi laskea työnhakuvelvoitteeni yhteen hakemukseen tarkastelujaksoa kohden, terveysperusteisesti. Neljän paikan sijaan yksi. Kiitän siitä.
Silti aion jättää suunnitelman hyväksymättä.
En siksi, että kieltäytyisin yhteistyöstä. Olen tälläkin hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa, ja neuvottelen parhaillaan toisesta työstä sen rinnalle. Käyn siis jo töissä ja hankin lisää työtä omasta aloitteestani. Silti järjestelmä edellyttää minulta muodollista hakemusta osoittaakseen jotain, joka on jo tosiasiassa totta.
Yksi kevyempi vaatimus ei korjaa logiikkaa
Puhelussa sanoin virkailijalle suoraan: tuo logiikka on vähän rikkinäinen. Jos minulla olisi neljän hakemuksen velvoite osa-aikatyön rinnalla, en edes silloin hakisi yhtäkään, koska en kaipaa holhousta. Sellainen tilanne loisi vain lisää stressiä siitä, etten kelpaa, vaikka olen jo töissä.
Kevennys neljästä yhteen on harkinnanvarainen myönnytys, ei muutos itse periaatteeseen. Järjestelmä lähtee edelleen oletuksesta, että aktiivisuuteni pitää todistaa erikseen sille, riippumatta siitä, mitä oikeasti teen. Poikkeuksen salliminen ei tarkoita, että perusrakenne olisi korjattu. Se tarkoittaa vain, että joku yksittäinen virkailija sai käyttää harkintaa juuri minun kohdallani, juuri tällä kertaa.
Tämä on täsmälleen sama havainto, jonka kirjoitin tänne jo aiemmin: työttömyyttä ei ratkaista laskemalla hakemuksia. Mittarina on edelleen suorite, ei tulos. Nyt sain vain nähdä sen läheltä, omalla kohdallani, viikon sisällä kahteen kertaan: ensin kirjallisena selvityspyyntönä, sitten puhelimessa, ja lopulta suunnitelmana, jonka ainoat vaihtoehdot ovat hyväksy tai peruuta. Ei kolmatta nappia perustelulle.
Miksi tein tämän päätöksen
Koska saan palkkatuloja, sovitellun päivärahani osuus on jo valmiiksi pieni. Se ei ole syy päätökselleni. Se on vain tausta, joka tekee selväksi, ettei kyse ole taloudellisesta laskelmoinnista. Kyse on siitä, että en halua hyväksyä muodollisesti järjestelmää, joka vaatii minua todistamaan aktiivisuuteni, vaikka se on jo olemassa.
Otan silti vastaan tarjotun avun. Työhönvalmennus ja duunipisteaika voivat oikeasti auttaa minua löytämään kokoaikatyön, ja siitä olen kiitollinen. Se on eri asia kuin hyväksyä velvoite, joka mittaa vääriä asioita.
En allekirjoita suunnitelmaa muodollisena pakkona. Allekirjoitan sen mielelläni sinä päivänä, kun se mittaa sitä, mitä oikeasti tapahtuu, en sitä, montako hakemusta ehdin lähettää.
– Markus Silvo
25.07.2026
Lisäyksenä aiempaan: Alkuperäinen eräpäivä umpeutui torstaina. Perjantaina tuli perinteistä sössötystä tekstiviestitse siitä, kuinka tuet ovat muka vaarassa, mutta eräpäivä siirtyikin maanantaille. Jätän laput joka tapauksessa allekirjoittamatta. 🤧
Kommentit
0Kommentit Disquksesta. Ladataan vasta kun avaat ne.