Olen osa-aikaisessa, määräaikaisessa työsuhteessa ja etsin samalla aktiivisesti toista työtä. Jätin silti minulle laaditun aktivointisuunnitelman hyväksymättä, koska siihen sisältyi muodollinen työnhakuvelvollisuus, jonka tarkoituksenmukaisuutta omassa tilanteessani en hyväksy. Seurauksena sain toisen selvityspyynnön. Sen otsikossa menettelyni kuvattiin suunnitelman tekemisestä kieltäytymiseksi.
Se kuvaus ei vastaa sitä, mitä tapahtui. En kieltäytynyt keskustelusta, suunnitelman laatimisesta, yhteydenpidosta tai tarjotuista palveluista. Olin mukana prosessissa ja keskustelin suunnitelmasta työllisyyspalvelujen kanssa. Jätin hyväksymättä valmiin suunnitelmaversion yhden kohdan vuoksi.
Tämä kirjoitus ei ole väite siitä, että laki antaisi minulle automaattisen vapautuksen työnhakuvelvollisuudesta. Se on vaatimus siitä, että tilannettani arvioidaan yksilöllisesti, kirjaukset tehdään täsmällisesti ja mahdolliset seuraamukset perustuvat oikeisiin tosiseikkoihin.
Mitä tapahtui?
- Noin 14.7.2026: työnhakuvelvollisuuteni tarkastelujakso päättyi. En ollut ilmoittanut yhtä haettua työmahdollisuutta, ja sain asiasta ensimmäisen selvityspyynnön.
- 21.7.2026: keskustelin työllisyyspalvelujen kanssa puhelimitse. Aktivointisuunnitelmaan kirjattiin, että työnhakuvelvollisuuteni alennetaan terveysperusteisesti yhteen työmahdollisuuteen tarkastelujaksoa kohden. Samalla minulle tarjottiin työhönvalmennusta ja varattiin aika Duunipisteeseen.
- 23.–27.7.2026: suunnitelman hyväksymisen määräaikaa siirrettiin. Sain myös tekstiviestimuistutuksen, jossa hyväksymättä jättämistä kuvattiin laiminlyönniksi, jolla voi olla seurauksia työnhaun voimassaoloon ja työttömyysetuuteen.
- 28.7.2026: sain toisen selvityspyynnön. Sen mukaan olin ”kieltäytynyt suunnitelman teosta”.
- 30.7.2026: laadin uuden kirjallisen vastauksen, jossa korjasin tapahtumankulun, kuvasin työtilanteeni ja pyysin työnhakuvelvollisuuden uutta arviointia. Lähetetty PDF-liite ladattavissa tästä.
Prosessi on siis ollut aktiivinen molemmin puolin. En ole kadonnut, katkaissut yhteyttä tai torjunut kaikkea tarjottua apua. Kiista koskee yhtä suunnitelmaan kirjattua velvoitetta ja sitä, miten hyväksymättä jättämiseni on kuvattu.
Kieltäytyminen ja hyväksymättä jättäminen eivät ole sama asia
Työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma laaditaan yhteistyössä. Suunnitelmaan kirjataan työnhakuvelvollisuus, palvelut ja muut sovitut toimet, minkä jälkeen osapuolet hyväksyvät suunnitelman.
Minä osallistuin laatimiseen ja keskustelin sisällöstä. En kuitenkaan hyväksynyt lopullista versiota, koska vastustin siihen jäänyttä työnhakuvelvollisuutta. Siksi täsmällinen kuvaus olisi ollut esimerkiksi: asiakas ei hyväksynyt suunnitelmaa määräaikaan mennessä. Muotoilu ”kieltäytynyt suunnitelman teosta” antaa ymmärtää, etten olisi suostunut koko prosessiin.
Tämä ei ole pelkkää sanahiusten halkomista. Vuonna 2026 ilman pätevää syytä tapahtuvasta laiminlyönnistä voi seurata jo ensimmäisellä kerralla seitsemän päivän korvaukseton määräaika, ja tietyn asiointivelvoitteen laiminlyönti voi myös katkaista työnhaun. Kun seuraukset voivat olla konkreettisia, myös viranomaisen kirjausten pitää olla konkreettisesti oikein.
Mitä työnhakuvelvollisuudesta oikeasti seuraa?
Vuoden 2026 alusta osa-aikatyötä tekevien lähtökohtainen työnhakuvelvollisuus kiristyi neljään haettavaan työmahdollisuuteen kuukaudessa. Velvollisuutta voidaan kuitenkin alentaa tai se voidaan jättää asettamatta, jos täyden velvoitteen täyttäminen ei ole tosiasiassa mahdollista. Osa-aikatyötä tekevän kohdalla työkyky ja mahdollisuus ottaa muuta työtä vastaan on arvioitava osana kokonaistilannetta.
Omassa suunnitelmassani viranomainen on jo tehnyt tällaisen arvion osittain. Suunnitelmaan kirjoitettiin suoraan, että velvollisuus alennetaan terveysperusteisesti yhdestä neljään sijasta yhteen työmahdollisuuteen tarkastelujaksoa kohden. Kyse ei siis ole jälkikäteen keksimästäni perusteesta. Työkykyni vaikutus on tunnistettu ja kirjattu itse suunnitelmaan.
Tämä ei silti tarkoita, että yhdenkin hakemuksen poistaminen olisi automaattinen oikeuteni. Lain soveltaminen edellyttää tapauskohtaista arviota. Juuri sitä pyydän: miksi velvollisuus on tilanteessani yksi eikä nolla, mitä tosiseikkoja harkinnassa on käytetty ja miten nykyinen työni, terveydentilani sekä jo käynnissä oleva toisen työn hakuni on otettu huomioon?
Selvityspyynnössä mainittu etuuden maksamisen väliaikaista keskeyttämistä koskeva säännös ei ratkaise tätä ydinkysymystä. Se koskee maksamista asian selvittämisen aikana. Se ei itsessään osoita, että suunnitelman hyväksymättä jättäminen olisi ollut ilman pätevää syytä tai että juuri tietyn suuruinen työnhakuvelvollisuus olisi oikein asetettu.
Miksi yksi muodollinen hakemus on minulle periaatekysymys?
Olen jo 25 tuntia viikossa osa-aikatyössä määräaikaisella sopimuksella. Samalla olen omasta aloitteestani pyrkinyt saamaan toisen työn nykyisen rinnalle. Otan vastaan työhönvalmennuksen, Duunipisteen ajan ja muun tuen, jonka arvioin aidosti auttavan minua eteenpäin.
En siis vastusta työn hakemista. Vastustan sitä, että aktiivisuuteni tiivistetään yhteen järjestelmän laskemaan suoritteeseen, vaikka todellinen tilanteeni tunnetaan: olen työssä, kehitän osaamistani, etsin sopivaa lisätyötä ja teen yhteistyötä palvelujen kanssa.
Yksi hakemus voi ulkopuolisen silmissä näyttää pieneltä asialta. Ongelma ei kuitenkaan ole näppäilyyn kuluva aika. Ongelma on periaate, jossa viranomaiselle kelpaava aktiivisuus määritellään ennalta määrätyksi hakemusten määräksi, vaikka yksilöllisen palvelun pitäisi arvioida, mikä toiminta juuri kyseisen ihmisen kohdalla edistää työllistymistä.
Kun mittari muuttuu tavoitteeksi, todellinen tavoite jää helposti sen alle.
Mitä pyysin vastauksessani?
Pyysin kolmea asiaa.
- Työnhakuvelvollisuuden uutta ja yksilöllistä arviointia. Arviossa pitää huomioida nykyinen osa-aikatyöni, työkykyni, terveydentilani sekä oma-aloitteinen toisen työn hakuni.
- Virheellisen tai vähintään harhaanjohtavan kirjauksen korjaamista. En kieltäytynyt suunnitelman laatimisesta tai yhteistyöstä, vaan jätin suunnitelmaversion hyväksymättä.
- Kirjallista ja perusteltua vastausta. Työllistymissuunnitelmasta tai työvoimapoliittisesta lausunnosta ei yleensä voi valittaa erikseen. Jos menettelystäni seuraa työttömyysetuuttani koskeva ratkaisu, muutoksenhaku kohdistuu Kelan tai työttömyyskassan antamaan etuuspäätökseen. Siksi pyydän, että arvioinnin perusteet kirjataan selvästi ja että mahdollinen etuuspäätös annetaan asianmukaisesti muutoksenhakuohjeineen.
Tämä muotoilu on tärkeä. En vaadi, että viranomainen hyväksyy oman johtopäätökseni automaattisesti. Vaadin, että se vastaa oikeaan kysymykseen ja perustelee ratkaisunsa.
Mitä en tässä väitä?
- En väitä, että osa-aikatyö tai diagnoosi vapauttaisi automaattisesti työnhakuvelvollisuudesta.
- En väitä, että yksittäinen virkailija toimisi pahantahtoisesti. Asiointini on ollut tähän asti asiallista.
- En kieltäydy työstä, valmennuksesta tai yhteydenpidosta.
- En pyri salaamaan sitä, että jätin suunnitelman tietoisesti hyväksymättä ja että menettelyllä voi olla seurauksia.
Juuri siksi julkaisen myös oman perusteluni avoimesti. Lukija voi arvioida, onko kyse yhteistyöstä kieltäytymisestä vai siitä, että yksi järjestelmän vaatimus asetettiin tietoisesti kyseenalaiseksi.
Byrokratia ei saa korvata harkintaa
Työnhakuvelvollisuuden tarkoitus on edistää työllistymistä. Jos velvollisuus muuttuu pelkäksi seurattavaksi numeroksi, se voi alkaa tuottaa toimintaa, joka näyttää järjestelmässä hyvältä mutta ei vie ihmistä lähemmäs sopivaa työtä.
Minun kohdallani hyödyllisintä on sopivan lisätyön löytäminen, osaamisen kehittäminen ja sellainen tuki, joka ottaa työkykyni huomioon. Satunnainen hakemus vain merkinnän saamiseksi ei edistä mitään näistä.
Yksilöllinen arviointi ei tarkoita sitä, että jokainen saisi itse päättää velvollisuutensa. Se tarkoittaa, ettei viranomainen voi tyytyä järjestelmän oletusarvoon silloin, kun sillä on käytössään tietoa, joka puoltaa tarkempaa harkintaa.
Tiivistettynä
Olen työssä ja etsin lisää työtä. Olen osallistunut suunnitelman laatimiseen ja otan vastaan konkreettista tukea. Jätin suunnitelman hyväksymättä, koska en pidä siihen kirjattua muodollista työnhakuvelvollisuutta omassa tilanteessani tarkoituksenmukaisena.
Viranomainen voi olla johtopäätöksestäni eri mieltä. Silloin sen pitää kuitenkin kuvata tapahtumat oikein, arvioida tilanteeni yksilöllisesti ja perustella ratkaisunsa.
Kaipaan töitä, en holhousta.
– Markus Silvo
Aiemmat kirjoitukseni aiheesta
- Kun olen jo töissä, mutta minun pitää silti todistaa hakevani töitä
- Työttömyyttä ei ratkaista laskemalla hakemuksia
- Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, ja samaa ratkaisumallia tarjotaan yhä uudelleen
Kommentit
0Kommentit Disquksesta. Ladataan vasta kun avaat ne.